sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Leo ni jumapili.

Taas on pari viikkoa vierähtänyt täällä Afrikan auringon alla nopeasti ja yhteensä on jo neljä viikkoa mennyt! Uskomatonta, miten nopeasti aika menee eteenpäin.

Arki sujuu täällä omalla painollaan, päivisin ollaan kaikki töissä ja iltapäivisin ollaan ruvettu käymään Ameg-hotellin kuntosalilla ja uima-altaalla. Meidän arki täällä on melko länsimaista ja ei lähelläkään sitä, miten paikalliset ihmiset elävät. Työpaikoilla pääsee näkemään läheltä, millaista oikea afrikkalainen elämäntyyli on, mutta vapaa-ajan vietto muurien suojassa uima-altaalla ja kuntosalilla on "rikkaiden länsimaalaisten" etuoikeus. Uiminen ja kuntoilu on kuitenkin mukavaa vastapainoa työhön ja on kivaa, kun on muutakin tekemistä kun hengailla talolla tai paikallisissa baareissa. Suomessa kun on tottunut siihen, että voi iltaisinkin mennä ulos kävelemään, tavata kavereita kotona tai käydä vaikka leffassa, mutta täällä on vapaa-ajan viettomahdollisuudet melko rajoittuneita, kun pimeän tullen ei voi kävellen liikkua metriäkään. Takseilla kulkeminen onkin tullut tutuksi ja niillä kulkeminen on myös älyttömän halpaa: taksimatka keskustaan maksaa 5000 shillinkiä eli 2,5 euroa ja sen kun jakaa vaikka viiden ihmisen kesken, ei maksettavaa jää juuri lainkaan. 

Kuntoilun ja auringonottamisen lisäksi ollaan toki myös välillä käyty baareissa istumassa ja välillä onkin mukava iltaisin lähteä hieman kaupungille katselemaan ihmisiä ja nauttimaan pari kylmää olutta/siideriä :) Baareissa käyminenkin on kuitenkin hieman ristiriitaista, sillä esimerkiksi "kantapaikassamme" Makumbassa istuessamme näemme, kuinka tien toisella puolella katulapset nukkuvat betonisella tiellä. Vaikka on tietysti kurjaa nähdä sellaista köyhyyttä, ei sitä pidä ajatella liian rankasti, sillä me emme voi sille mitään, että olemme syntyneet rikkaaseen länsimaahan. Omaatuntoa helpottaa vähän se, että me teemme täällä kuitenkin arvokasta vapaaehtoistyötä ja autamme huonossa asemassa olevia.

Viime viikonloppuna olimme neljän päivän safarilla, josta kirjoitamme oman blogikirjoituksen kuvien kera. Kahden viimeisen viikon aikana tänne talolle on tullut kolme suomalaista naista lisää, joten nyt meitä on yhteensä kymmenen suomalaista täällä talolla. Alkaa tupa täyttyä pikkuhiljaa, mutta vielä helmikuun lopussa on lisää porukkaa tulossa. Kaikki on sujunut hyvin ja TVL-talo tuntuu jo omalta "Afrikka-kodilta". Jokaviikkoiset afrikkalaiset ruoat ja samat maut rupeavat pikkuhiljaa kyllästyttämään, mutta onneksi Moshissa on paljon ravintoloita, johon voi välillä mennä syömään vaihtelun vuoksi.

Huomenna mennään kuumille lähteille ja pidetään vapaapäivä töistä ja ensi viikonloppuna on vesiputous- ja kahvikierrosretket tiedossa. :) Työnteon lisäksi on siis muutakin mukavaa vaihtelua tiedossa ja hyvähän se onkin, ettei tämä elämä täällä käy liian arkiseksi, sillä kahden kuukauden kuluttua on jo viimeiset hetket käsillä.

Tässä vielä hieman paikallista ja muuta musiikkia, jota täällä kuunnellaan baareissa paljon:

Kigoma All Stars - Leka Dutigite 

Fuse ODG ft. Tiffany - Azonto 

J Boog - Let's Do It Again

P-Square ft. Akon, May D - Chop My Money 

Btw, ne jotka hämmästelivät otsikkoa, Leo ni Jumapili = Tänään on sunnuntai. :D

- Petra, Nelly, Amanda ja Anni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti