Lähdettiin kolmistaan Kilimanjaron kahden päivän vaellusretkelle, jonka aikana käveltiin n. 43 kilometriä, josta noin puolet ylämäkeen. Kokemus oli erittäin rankka fyysisesti, mutta aivan unohtumaton elämys!
Lähdimme lauantaiaamuna aikaisin oppaidemme kanssa kohti Marangu-gatea, josta vaelluksemme alkoi. Jouduimme odottamaan portilla monta tuntia, sillä hinnoissa oli tapahtunut muutoksia ilman, että siitä oli ilmoitettu kenellekään ja jouduimme sitten maksuasioita setvimään. Odotellessa jokin hääseurue bongasi meidät ja kaikki halusivat kuvata itsensä meidän kanssamme. Puoli tuntia menikin siis siinä rattoisasti poseeratessa kaasojen ja bestmanien kanssa :D Lähdön suhteen meinasi jo usko loppua, mutta lopulta päästiin lähtemään Marangu-reittiä pitkin kohti Horombo-huttia. Kävelimme ensimmäisenä päivänä 3720 metrin korkeuteen ja matkaa kertyi ensimmäisenä päivänä 21 kilometriä. Matka oli erittäin raskas, sillä normaalisti Kilimanjarolle tulevat kävelevät yhden päivän aikana vain Mandara-hutille asti 2720 metrin korkeuteen. Käveltiin siis yhden päivän aikana kahden päivän matka, vahvoja tyttöjä siis ollaan! :)
Lauantaina kävelimme ensin sademetsässä ja mitä korkeammalle menimme, sitä karummaksi ja matalammaksi kasvusto muuttui. Näimme päivän aikana paljon mahtavia vuoristomaisemia, upeaa kasvillisuutta sekä suloisia apinoita. Saavuimme Horombo-huteille juuri ennen pimeää ja Henriikka, joka täältä meidän talolta kiipesi huipulle asti, oli meitä vastassa. Syötiin yhdessä illallista ja nukuttiin samassa hutissa! Yöllä lämpötila meni pakkasen puolelle ja osa meistä nukkui todella huonosti kylmyyden takia. Oli kuitenkin uskomaton kokemus nukkua korkealla vuorella pienissä mökeissä.
Seuraavana aamuna herättiin puoli seitsemän aikaan ja meille tuotiin teetä mökkiimme. Saimme myös vadeissa lämmintä vettä peseytymistä varten. Aamutoimien jälkeen mentiin aamupalalle ja aamiaisen jälkeen pakattiin tavarat valmiiksi kantajia varten. Vaellettiin aamulla vielä hieman korkeammalle, jotta saatiin upeita kuvia Kilimanjaron huipusta!
Käveltiin takaisin Horombo-hutille ja sitten aloitettiin kapuaminen alas. Edellisen päivän pitkä kävelymatka tuntui jaloissa ja välillä jalat olivat aivan väsyneet, mutta selvittiin alas Marangu-gatelle asti omin voimin!
Kaiken kaikkiaan kahden päivän vaellus Kilimanjarolle oli aivan uskomaton kokemus ja se fiilis, kun sunnuntai-iltana saavuttiin väsyneinä, mutta onnellisina takaisin TVL-talolle, oli aivan sanoinkuvaamaton!
-
Petra, Nelly ja Amanda
Kuiva kausi on nyt lopuillaan! Tämän huomaa etenkin siitä, että vesi on koko Shanty Townissa vähissä ja meidän talolle tuodaan vettä suurissa astioissa, jotta päästään suihkuun. Veden vähyys tällä hetkellä on huono juttu senkin takia, koska talolle tulee koko ajan lisää asukkeja. Myös monet puut ja ruoho on nuutunutta. Nyt kun helmikuu on vaihtunut maaliskuuksi, huomaa säässäkin suuria muutoksia. Viimeisen parin viikon aikana on ollut hurjan tuulista ja hiekka on pöllynnyt joka paikassa niin, että silmät ja suut on sitä täynnä. Myös ilma on ollut selkeästi harmaampi etenkin aamuisin ja pieniä sateita on tullut useammin.
Viime yönä heräsin kaatosateeseen. Saa nähdä miten sää vielä muuttuu tulevien viiden viikon aikana!
Eilen tuli tosiaan jo seitsemäs viikko Moshissa täyteen, uskomattoman nopeasti aika on mennyt! Sään tavoin omat fiilikset on alkaneet vaihdella. Välillä on ikävä Suomeen ja kotiin, välillä taas nauttii täysin rinnoin täällä olosta. Yllättävän kauan kuitenkin meni täällä asustellessa ennen ensimmäistä koti-ikävän puuskaa. Fiiliksiin tottakai vaikuttaa monet eri asiat, kuten meidän afrikka-ystävien Annun ja Johannan maanantainen Sansibarin kautta kotiinlähtö, kuulumiset Suomesta sekä erilaisten ihmisten tavat ja jutut talolla. Myös muita ihmisiä on talosta lähdössä lähiaikoina ja uusia tulossa monena päivänä viikossa. On tietysti virkistävää saada uutta väkeä ja uusia keskusteluja taloon. Joka tapaukseessa, pääasiassa elämä täällä on erittäin mukavaa, täytyy nauttia loppuajasta niin paljon kuin mahdollista!
 |
| Meidän saapumiserä 15.1 |
Viime viikonloppuna tosiaan juhlistettiin Annun ja Johannan läksiäisiä. He tulivat Tansaniaan samana yönä tammikuussa kuin me, joten haikealta tuntui heidän lähtö. Lauantaina TVL-talon host-isäntä Louis järjesti meille grillijuhlat, mikä oli tosi mahtavaa vaihtelua tähän Tansaniaelämään! Sunnuntaina osa porukasta osallistui Kilimanjaro-maratonin viiden kilometrin Fun Run-juoksuun, mikä oli tosi hauskaa! Tunnelma siellä oli upea, paikalliset juoksijat lauloivat ja tanssivat hölkkäillessään ja hyvä tunnelma tarttui varmasti jokaiseen paikalla olevaan. Tämän lisäksi paikalla oli eri esiintyjiä, muun muassa tanssiryhmä, joka oli pukeutunut heimovaatteisiin. Heillä oli mukana myös ällöttävä iso käärme jota tanssijat ärsyttivän ja jonka päästivän piirin keskellä vapaaksi. Meinasi pakokauhu tulla siinä vaiheessa! Näin myös tuttuja, RAU:n päiväkodissa työskentelevän apuopettajan!
Tällä viikolla ollaan oltu lähinnä töissä vaan, ei ole sattunut mitään kummempia. Viime viikon alusta tosiaan työpaikatkin meillä jo vaihtui, eli minä ja Petra ollaan nyt Mahabusussa ja Anni sekä Amanda RAU:ssa. Vaihto on ollut virkistävää, mutta tietty RAU:n lapsia on vähän ikävä.. Onneksi sinnekin vielä ehtii moikkailemaan tässä tulevien viikkojen aikana. Vankilalla on mukavaa kun pystyy lasten kanssa tekemään enemmän kuin päiväkodissa, sillä monet vankilan nuorista ymmärtää jonkin verran englantia. Ollaan pidetty oppitunteja, ollaan opetettu esimerkiksi matematiikkaa ja englantia.
Ai niin, talolle tuli eilen kissanpentu! Pieni laiha kisu, jonka on tarkoitus saalistaa rottia.Tässä maassa vaan kun ei eläimiä kauhean hyvin kohdella tai niiden luontoa ymmärretä, tuokin oli laitettu lukituksi jonnekin ihme koppiin ja sitä ei kuulemma saisi silittää, jotta siitä tulisi hyvä rottakissa. Ihan kuin saalistusvietti silittelyllä katoaisi. Ihme juttuja, pahaa tekee..
Eipä tässä tällä erää sen kummempia, seuraavaan kertaan siis!
- Nelly
