Kilimanjaro 23.-24.2.

Lähdettiin kolmistaan Kilimanjaron kahden päivän vaellusretkelle, jonka aikana käveltiin n. 43 kilometriä, josta noin puolet ylämäkeen. Kokemus oli erittäin rankka fyysisesti, mutta aivan unohtumaton elämys!

Lähdimme lauantaiaamuna aikaisin oppaidemme kanssa kohti Marangu-gatea, josta vaelluksemme alkoi. Jouduimme odottamaan portilla monta tuntia, sillä hinnoissa oli tapahtunut muutoksia ilman, että siitä oli ilmoitettu kenellekään ja jouduimme sitten maksuasioita setvimään. Odotellessa jokin hääseurue bongasi meidät ja kaikki halusivat kuvata itsensä meidän kanssamme. Puoli tuntia menikin siis siinä rattoisasti poseeratessa kaasojen ja bestmanien kanssa :D Lähdön suhteen meinasi jo usko loppua, mutta lopulta päästiin lähtemään Marangu-reittiä pitkin kohti Horombo-huttia. Kävelimme ensimmäisenä päivänä 3720 metrin korkeuteen ja matkaa kertyi ensimmäisenä päivänä 21 kilometriä. Matka oli erittäin raskas, sillä normaalisti Kilimanjarolle tulevat kävelevät yhden päivän aikana vain Mandara-hutille asti 2720 metrin korkeuteen. Käveltiin siis yhden päivän aikana kahden päivän matka, vahvoja tyttöjä siis ollaan! :)

 

 
Lauantaina kävelimme ensin sademetsässä ja mitä korkeammalle menimme, sitä karummaksi ja matalammaksi kasvusto muuttui. Näimme päivän aikana paljon mahtavia vuoristomaisemia, upeaa kasvillisuutta sekä suloisia apinoita. Saavuimme Horombo-huteille juuri ennen pimeää ja Henriikka, joka täältä meidän talolta kiipesi huipulle asti, oli meitä vastassa. Syötiin yhdessä illallista ja nukuttiin samassa hutissa! Yöllä lämpötila meni pakkasen puolelle ja osa meistä nukkui todella huonosti kylmyyden takia. Oli kuitenkin uskomaton kokemus nukkua korkealla vuorella pienissä mökeissä.

Seuraavana aamuna herättiin puoli seitsemän aikaan ja meille tuotiin teetä mökkiimme. Saimme myös vadeissa lämmintä vettä peseytymistä varten. Aamutoimien jälkeen mentiin aamupalalle ja aamiaisen jälkeen pakattiin tavarat valmiiksi kantajia varten. Vaellettiin aamulla vielä hieman korkeammalle, jotta saatiin upeita kuvia Kilimanjaron huipusta!

Käveltiin takaisin Horombo-hutille ja sitten aloitettiin kapuaminen alas. Edellisen päivän pitkä kävelymatka tuntui jaloissa ja välillä jalat olivat aivan väsyneet, mutta selvittiin alas Marangu-gatelle asti omin voimin!

Kaiken kaikkiaan kahden päivän vaellus Kilimanjarolle oli aivan uskomaton kokemus ja se fiilis, kun sunnuntai-iltana saavuttiin väsyneinä, mutta onnellisina takaisin TVL-talolle, oli aivan sanoinkuvaamaton!

       -Petra, Nelly ja Amanda

Sadekausi tekee tuloaan!

Kuiva kausi on nyt lopuillaan! Tämän huomaa etenkin siitä, että vesi on koko Shanty Townissa vähissä ja meidän talolle tuodaan vettä suurissa astioissa, jotta päästään suihkuun. Veden vähyys tällä hetkellä on huono juttu senkin takia, koska talolle tulee koko ajan lisää asukkeja. Myös monet puut ja ruoho on nuutunutta. Nyt kun helmikuu on vaihtunut maaliskuuksi, huomaa säässäkin suuria muutoksia. Viimeisen parin viikon aikana on ollut hurjan tuulista ja hiekka on pöllynnyt joka paikassa niin, että silmät ja suut on sitä täynnä. Myös ilma on ollut selkeästi harmaampi etenkin aamuisin ja pieniä sateita on tullut useammin. Viime yönä heräsin kaatosateeseen. Saa nähdä miten sää vielä muuttuu tulevien viiden viikon aikana!

Eilen tuli tosiaan jo seitsemäs viikko Moshissa täyteen, uskomattoman nopeasti aika on mennyt! Sään tavoin omat fiilikset on alkaneet vaihdella. Välillä on ikävä Suomeen ja kotiin, välillä taas nauttii täysin rinnoin täällä olosta. Yllättävän kauan kuitenkin meni täällä asustellessa ennen ensimmäistä koti-ikävän puuskaa. Fiiliksiin tottakai vaikuttaa monet eri asiat, kuten meidän afrikka-ystävien Annun ja Johannan maanantainen Sansibarin kautta kotiinlähtö, kuulumiset Suomesta sekä erilaisten ihmisten tavat ja jutut talolla. Myös muita ihmisiä on talosta lähdössä lähiaikoina ja uusia tulossa monena päivänä viikossa. On tietysti virkistävää saada uutta väkeä ja uusia keskusteluja taloon. Joka tapaukseessa, pääasiassa elämä täällä on erittäin mukavaa, täytyy nauttia loppuajasta niin paljon kuin mahdollista!

Meidän saapumiserä 15.1

Viime viikonloppuna tosiaan juhlistettiin Annun ja Johannan läksiäisiä. He tulivat Tansaniaan samana yönä tammikuussa kuin me, joten haikealta tuntui heidän lähtö. Lauantaina TVL-talon host-isäntä Louis järjesti meille grillijuhlat, mikä oli tosi mahtavaa vaihtelua tähän Tansaniaelämään! Sunnuntaina osa porukasta osallistui Kilimanjaro-maratonin viiden kilometrin Fun Run-juoksuun, mikä oli tosi hauskaa! Tunnelma siellä oli upea, paikalliset juoksijat lauloivat ja tanssivat hölkkäillessään ja hyvä tunnelma tarttui varmasti jokaiseen paikalla olevaan. Tämän lisäksi paikalla oli eri esiintyjiä, muun muassa tanssiryhmä, joka oli pukeutunut heimovaatteisiin. Heillä oli mukana myös ällöttävä iso käärme jota tanssijat ärsyttivän ja jonka päästivän piirin keskellä vapaaksi. Meinasi pakokauhu tulla siinä vaiheessa! Näin myös tuttuja, RAU:n päiväkodissa työskentelevän apuopettajan!

 

 

 

Tällä viikolla ollaan oltu lähinnä töissä vaan, ei ole sattunut mitään kummempia. Viime viikon alusta tosiaan työpaikatkin meillä jo vaihtui, eli minä ja Petra ollaan nyt Mahabusussa ja Anni sekä Amanda RAU:ssa. Vaihto on ollut virkistävää, mutta tietty RAU:n lapsia on vähän ikävä.. Onneksi sinnekin vielä ehtii moikkailemaan tässä tulevien viikkojen aikana. Vankilalla on mukavaa kun pystyy lasten kanssa tekemään enemmän kuin päiväkodissa, sillä monet vankilan nuorista ymmärtää jonkin verran englantia. Ollaan pidetty oppitunteja, ollaan opetettu esimerkiksi matematiikkaa ja englantia.

Ai niin, talolle tuli eilen kissanpentu! Pieni laiha kisu, jonka on tarkoitus saalistaa rottia.Tässä maassa vaan kun ei eläimiä kauhean hyvin kohdella tai niiden luontoa ymmärretä, tuokin oli laitettu lukituksi jonnekin ihme koppiin ja sitä ei kuulemma saisi silittää, jotta siitä tulisi hyvä rottakissa. Ihan kuin saalistusvietti silittelyllä katoaisi. Ihme juttuja, pahaa tekee..

Eipä tässä tällä erää sen kummempia, seuraavaan kertaan siis!


        - Nelly

Retkipäivitys part. 2

Hot springs - kuumat lähteet 11.2

Lämpimänä maanantai-päivänä matkasimme lähes koko TVL-talon voimin kuumille lähteille. Ajomatkan aikana ohitimme muun muassa Serengeti-oluttehtaan sekä valtavan sokeriplantaasin, joka oli noin 17km pitkä ja 1,5km leveä. Menimme myös läpi muutaman kylän, jossa taas pääsimme näkemään paikallista asutusta ja elämää. Matkan varrella pysähdyimme apinanleipäpuun luo, jossa oli valtava reikä ja jonne mahduimme itsekin sisälle.

Maisemat kuumilla lähteillä oli upeat! Pystytimme alueelle retkituolit ja pöydät, joiden äärellä rentouduimme uimisen välillä. Vesi oli ihanan kirkasta ja lämmintä, joten viihdyimmekin vedessä hyvät tovit. Lähteellä oli puuhun ripustettu liaani, jolla lennätimme itsemme veteen useita kertoja. Vedessä oli paljon pikkukaloja, jotka kävivät näykkimään jalkoja heti kun jäi hetkeksi paikoilleen. Saimme siis jalkahoidon uimisen ohella!

Kaiken kaikkiaan päivä oli todella rentouttava ja mukava!  

 

Coffee tour and Materuni waterfalls - kahvikierros ja Materuni vesiputoukset 16.2

Lauantaiaamuna jo safarilta tuttu oppaamme Hendry tuli hakemaan meitä TVL-talolta vuokraamallaan daladalalla, eli pikkubussilla. Menimme kaupan kautta keskustan bussiasemalle, jossa vaihdoimme julkiseen, vuorille suuntaavaan daladalaan. Kyyti oli hikinen sekä ahdas ja edellispäivän illanvietto antoi oman haasteensa matkantekoon. Matkan varrella luonto oli jälleen kerran mahtavaa, näimme esimerkiksi banaanipuita ja upeita vuoristomaisemia. Oli uskomatonta nähdä, miten luonto muuttuu nopeasti heti ylöspäin mentäessä ja kuinka sielläkin elää ja asuu ihmisiä. Tietöiden vuoksi daladala ei päässyt niin pitkälle kuin oli tarkoitus, joten jouduimme kävelemään pari kilometriä ylämäkeen paahtavassa auringonpaisteessa.

Ensimmäiseksi menimme paikallisen kahvintuottajaperheen luo, jossa näimme kuinka kahvipavuista valmistetaan tuoretta kahvia. Sitä oli mielenkiintoista seurata, sillä moni meistä juo kotona paljon kahvia ilman tietoa sen valmistusprosessista. Saimme myös itse maistaa kupposet kuumaa. Kahvi oli yllättävän mietoa ja hyvää, vaikka joiuduimmekin juomaan sitä aivan mustana. Perheen luona pääsimme lisäksi kurkkimaan paikallista asumusta sisältä päin! On se vaan käsittämätöntä kuinka alkeellisissa oloissa esimerkiksi ruokaa valmistetaan. Tämänkin perheen keittiö oli vain hökkeli, jossa oli harvat seinät ja nuotio keskellä "lattiaa", eli savimaata. 

 

Makuuhuone

Keittiö

Kahvipensas

Ensin vaaleat pavut kaadettiin pataan

jossa ne paahdettiin tummanruskeiksi.

Paahdetut pavut jauhettiin käsin

ja kahvi suodatettiin termoskannuun.

 
Kahvinmaistelun jälkeen lähdimme kävelemään upeissa maisemissa kohti vesiputouksia. Reitti, jota kuljimme oli kapea ja paikoin vaikeakulkuinen, mutta maisemat henkeäsalpaavia. Kuljimme reilun tunnin ennen kuin saavuimme vesiputouksille. Paikka oli melko suojainen ja piilossa, sillä sinne meni vain yksi ainut polku. Vesiputous oli kaunis näky ja osa meistä uskaltautui uimaankin hyytävän kylmään veteen! Paikalla oli paikallisia koululaisia, joita huvitti suuresti vaaleiden naisten uiminen. Uimaan menijät saivatkin melko suuren yleisön! Uimisen ja eväiden syönnin jälkeen lähdimme rauhassa kävelemään takaisin päin. Päivä oli jälleen mukava ja retki kokemisen arvoinen!

 

Retkipäivitys part. 1

Terveisiä täältä Moshista taas! Viikot on taas vierähtäneet ja arki on sujunut normaalisti töitä tehden, kuntosalilla ja uima-altaalla käyden ja talolla/kaupungilla hengaillen. Näiden viikkojen aikana ollaan käyty paljon retkillä, joista ajateltiin nyt tehdä omia blogipäivityksiä :)

Ensimmäinen ja odotetuin retkemme oli neljän päivän safari helmikuun alussa. Kiersimme neljän päivän aikana upeissa luonnonpuistoissa Tarangiressä, Serengetissä ja Ngorongorossa. Meitä oli meidän neljän lisäksi kaksi muuta tyttöä talolta, Annu ja Johanna, ja meillä kuudella oli todella kivaa yhdessä. Meillä oli mukanamme kuski, oma oppaamme Hendry ja kokki. Kuski oli aivan loistava ja vaikka vauhti oli välillä hurjaa, näimme hänen ansiostaan paljon upeita eläimiä. Hendry oli mukava "turvamies", joka kertoili meille paljon kaikenlaista ja piti iltaisin seuraa majapaikoissa. Tunnettiin Hendry jo aikaisemmin, joten oli mukavaa, että oli tuttu ja luotettava ihminen matkassa mukana :) Kokkimme oli myös aivan loistava ja hän valmisti meille kolme kertaa päivässä hyvän aterian!

 
Ensimmäisenä päivänä lähdimme ajelemaan täältä Moshista kohti Tarangiren luonnonpuistoa ja matkan aikana näimme muun muassa Arushan kaupungin, banaani- ja kahviviljelmiä sekä masai-kyliä. Oli mukava nähdä hieman laajemmalta alueelta Tansaniaa, sillä tähän mennessä olemme nähneet pääasiassa vain Moshin maisemia. Saavuimme Tarangireen kahden aikaan iltapäivästä ja aloitimme gamedriven luonnonpuistossa. Heti ensimmäisenä kuskimme lähti kiireesti ajamaan johonkin ja pian saavuimmekin monen safariauton valloittamalle tienpätkälle, jossa kaikki katsoivat kahta upeaa gepardia. Oli upeaa nähdä heti niin harvinainen eläin! Ajeltiin ympäri Tarangireä ja bongailtiin muun muassa impaloita, villisikoja, norsulauma, kirahveja, paviaaneja ja suloisia pikkuapinoita :) Safari-ajelun loputtua lähdimme ajamaan kohti ensimmäisen yön majapaikkaa, Haven Nature-nimiselle campingalueelle, jossa yövyimme teltoissa. Teltoissa oli kuitenkin normaalit sängyt ja paikka oli upeasti metsän keskellä vuorenrinteellä. :)

Haven nature

Toisena päivänä lähdettiin Serengetiin ja ajoimme upean Ngorongoron läpi, mutta sinne palasimme vielä safarin viimeisenä päivänä kunnolliselle safariajelulle. Matkalla Serengetiin näimme taas paljon masai-kyliä, valtavia laumoja seeproja ja gnuita ja upeita maisemia. Serengetiin saavuttiin yhden aikaan ja oli uskomatonta nähdä, kuinka savanni tuntui jatkuvan loputtomiin. Kun saavuimme, veimme ensin kokkimme majapaikkaamme, joka oli aluksi melkoinen järkytys, sillä meille oli luvattu lodge ja oikeasti kyseessä olikin hostelli. Hostelli oli kuitenkin ulkoa paljon epäsiistimpi kuin sisältä, ja tärkeintä oli, että hostellissa oli katto pään päällä ja mukavat sängyt, joissa nukkua. Serengetissä näimme paljon eläimiä, ensimmäisen Serengeti-päivän upein kokemus oli ehdottomasti se, kun näimme gepardin metsästävän impalan. Näimme ensimmäisenä päivänä Serengetissä muun muassa kirahveja, impaloita, leijonia kaukaa, apinoita, paviaaneja, virtahepoja lammessa ja leopardin. Gamedriven jälkeen menimme hostelliimme, jossa söimme maukkaan illallisen ja istuimme hieman iltaa ulkona.

Toisena Serengeti-päivänä lähdimme aamulla aikaisin ajelemaan ympäri Serengetiä ja näimme taas paljon eläimiä. Näimme aamulla heti virtahevon, joka oli poistunut lammestaan ja käveli heinikossa. Aamupäivä sujui lähinnä maisemia ihastellen ja joitain eläimiä katsellen, mutta lounaan jälkeen näimme vasta enemmän eläimiä. Näimme iltapäivällä heti upean naarasleijonan ja poikasen, jotka makoilivat aivan tien vieressä. Lähettyvillä oli myös muita leijonia ja oli uskomatonta, miten lähelle pääsimmekään niitä näkemään. Iltapäivän aikana näimme myös lisää gepardeja, leopardeja, buffaloita ja Serengeti-päivien loppuhuipennuksena näimme upean urosleijonan, joka oli kuin suoraan Leijonakuninkaasta!

"lodge"

Auringonnousu Serengetissä

Gamedriven jälkeen menimme taas hostelliimme ja söimme päivällisen. Menimme aikaisin nukkumaan, sillä seuraavana aamuna meillä oli aikainen lähtö kohti Ngorongoroa. Ajeltiin pitkä matka pois Serengetistä ja saavuttiin puolen päivän aikaan Ngorongoron kraaterialueelle. Alueella oli upeat vehreät maisemat ja kraaterissa paljon eläimiä, muun muassa seeproja, buffaloita, flamingoja ja villisikoja. Saimme Big 5:n täyteen, sillä Ngorongorosta bongasimme vielä sarvikuonon. Afrikan Big Five koostuu leijonasta, norsusta, buffalosta, leopardista ja sarvikuonosta ja olimmekin onnekkaita kun nämä kaikki viisi näimme neljän päivän safarimme aikana!

Ngorongorosta lähdimme iltapäivällä ajelemaan takaisin Moshiin ja ihastelimme taas matkan aikana upeita maisemia, masai-kyliä sekä valtavia laumoja vuohia ja lehmiä. Paluumatkalla olimme kaikki todella väsyneitä ja olikin yllättävää huomata, miten paljon autossa istuminen voikaan väsyttää. Neljän päivänä istuttiin autossa vajaa 40 tuntia ja matkaa kertyi n. 1000 kilometriä. Kaikenkaikkiaan väsyttävä, mutta aivan upea kokemus ja eläinten näkeminen heidän omassa elinympäristössään oli jotain aivan sanoinkuvaamatonta!