Elämää Moshissa

Tänään onkin taas jo perjantai ja toinen viikonloppu täällä Moshissa alkamassa :) Amanda kertoilikin jo edellisestä perjantaista ja ensikokemuksista Moshin yöelämästä. Viime lauantaina kävimme paikallisilla kangasmarkkinoilla, josta osa meistä löysi kivoja kankaita, joista voi teetättää vaatteita jne. Koska perjantaina olimme ulkona ja menimme markkinoille vähän myöhässä, osa kojuista oli jo kiinni... Loppulauantai meni löhöillessä ja sunnuntaina kävimme kävelemässä ja tutkiskelemassa lähiympäristöä. 

Maanantaina alkoi taas työviikko ja menimme päiväkotiin. Perjantaina kävimme jo tutustumassa paikkaan, mutta nyt aloitimme työt kunnolla. RAU:n toiminta on Sama Aurinko- järjestön ylläpitämää ja se on perustettu HIV-äitien työllistämiseksi. RAU:n päiväkodissa on todella erilaista verrattuna suomalaiseen päiväkotiin. Olimme yllättyneitä, että toiminta siellä on niinkin sekavaa ja epäjohdonmukaista, vaikka tiesimme toimintatapojen olevan erilaisia. RAU:ssa on pieni betoninen piha ja vain yksi huone, joka toimii opetus-, leikki-, nukkumis- sekä ruokailutilana! Huoneessa ei ole lainkaan tuoleja eikä pöytiä, vaan kaikki toiminta tapahtuu lattialla istuen tai makoillen. Vähäinenkin sisustus mitä siellä on, on erittäin alkeellista ja melko järkyttävässä kunnossa. Lapset kuitenkin viihtyvät paikassa ja tärkeintähän on, että heillä on jokin paikka ja väylä koulumaailmaan, sillä lasten perheet ovat köyhiä ja mahdollisuudet koulunkäyntiin olisi muuten lähes olemattomat.. 

Vizuri sana watoto = Erittäin hyvä lapset

Lasten ruoka valmistetaan päiväkodin pihalla

Päivän lepohetki

Oppitunnilla

RAU:ssa päivät koostuvat oppitunneista, leikkimisestä, tanssimisesta ja muusta sekalaisesta touhusta. Tuntuu siltä, että opettajilla ei ole juuri minkäänlaista suunnitelmaa päivien kulusta, vaan siellä toimitaan fiiliksen mukaan. Toiminnassa mielenkiintoista on se, että jo alle kolmivuotiaille opetetaan englantia, matematiikkaa ja äidinkieltä. Suomessahan vasta esikouluikäisille opetetaan samanlaisia asioita. Meidän roolimme RAU:ssa on auttaa lapsia oppituntien aikana, leikkiä heidän kanssaan sekä tarjota heille läheisyyttä. Päivät usein kuluvatkin niin, että ei ole montaakaan hetkeä, jolloin joku ei olisi sylissä. Lapset ovat ihanan iloisia ja elämänmyönteisiä, vaikka heidän elämä ei välttämättä ole helppoa, sillä he joutuvat elämään niukkaa elämää samoissa vaatteissa ja yksipuolisella ravinnolla. Meille taas on ollut vaikeaa nähdä RAU:n alueen köyhyyttä, sillä Suomessa huolehditaan jokaisen ihmisen perustarpeista. Meidänkin elämämme on tasaista ja turvattua, vaikka olemmekin opiskelijoita. Ollaan myös jouduttu pohtimaan elämää vaikeiden sairauksien kanssa, koska joillakin päiväkodin lapsista on HIV. Tällä viikolla olemme joutuneet lisäksi seuraamaan malariaan sairastuneen pikkutytön hoitoa.

Kiitoskortin tekoa

Lapset tutkimassa Petran tuomaa kirjaa

Tiistaina kävimme läheisen Impala-hotellin uima-altaalla virkistäytymässä työpäivän jälkeen. Oli kyllä mahtavaa päästä uimaan kaiken helteen keskellä! Illalla tavattiin eräs safari-yrittäjä, joka halusi tehdä meille tarjouksen. Sovittiin hänen kanssaan neljän päivän safarista parin viikon päähän. Keskiviikkona työpäivän jälkeen hengailimme talolla ja illalla menimme käymään keskustassa kahdessa istuskelubaarissa. Eilen torstaina kävimme tekemässä safari-sopimuksen ja maksamassa ennakkomaksun. Lähdemme safarille ensi viikon perjantaina ja neljän päivän aikana pääsemme vierailemaan Tarangiressä, Ngorongorossa sekä Serengetissä. Mahtava reissu varmasti luvassa!

Tänään on muslimien juhlapyhä. Kaikki koulut ja päiväkodit ovat suljettuina, vaikka niissä ei paljon muslimeita olisikaan. Eli meillä on myös vapaapäivä töistä :) Ollaankin nyt talolla keskenämme, sillä kaikki muut lähtivät töihin. Iltapäivällä on tarkoitus mennä taas uima-altaalle ja illalla kenties Glacieriin! Muita viikonloppusuunnitelmia ei vielä ole, mutta eiköhän niitä ilmaannu. Sunnuntaina ainakin täytyy mennä keskustaan nostamaan ja vaihtamaan rahaa safarin loppumaksua varten.

Terveiset täältä helteestä!
- Nelly ja Petra :)

Hakuna matata!

Heipparallaa kaikki! Tasan viikko sitten istuimme lentokoneessa matkalla kohti Tansaniaa. Viikon aikana ollaan enimmäkseen vaan löysäilty talolla, sillä jos meillä jotain on niin aikaa. Ei täällä tule kelloakaan turhan usein katseltua kun ei todellakaan oo kiire minnekkään. Puhuttiinkin et tällä tavalla on viimeks ollu joskus ala-asteen kesinä. Työpäivät loppuu suunnilleen kahteen mennessä ja sitten onkin koko iltapäivä aikaa. 

Ensimmäinen työpäivä oli viime perjantaina ja oltiin Annin kanssa Mahabusussa eli lastenvankilassa. Paikka on kieltämättä aika karu ja  pienempi kun itse aattelin. Lapsilla tai nuorilla, ikähaarukka 10-18 vuotta, on käytössään yksi luokkahuone, keittiö, makuusali ja betoninen sisäpiha. Tällä hetkellä vankilassa on 19 poikaa ja yksi tyttö. Syyt vankilassa oloon ovat varkauksista ja huumeiden käytöstä raiskauksiin ja murhiin. Kuulostaa joo pahalta, mutta nuoret eivät kuitenkaan tunnu yhtään uhkaavilta ja kunnioittavat työntekijöitä. Vartijoita ei ole ja osa nuorista saa kai liikkua välillä kaupungillakin. Tarkennus vankila termiin, että kyseessä on enemmänkin tutkintavankeus, eikä kaikki lopulta "oikeaan" vankilaan joudu. Tähän mennessä ollaan opetettu englantia ja matematiikkaa ja leikitty pihalla. Nyt siis vasta kaksi työpäivää takana. Paikka tuntuu tosi kiinnostavalta, koska Suomessa ei mitään vastaavaa ole. 

Muuten työteon ja löhöilyn välillä ollaan pyöritty melko paljon kaupungilla. Ollaan oltu varmasti aika näky kun yksi päiväkin oltiin seitsemän vaaleaa tyttöä vilkkaalla kauppakadulla. Ärsyttävät kauppiaat seuraili koko ajan joka paikkaan.. Keskustassa liikkuessa pitää koko ajan vilkuilla ihan joka suuntaan ja juosta autoteiden yli, ettei vaan liiskaannu. 

Annin kaa ollaan liikuttu töihin ja sieltä pois daladalalla, joka on paikallinen pikkubussi. Oikeesti paikkoja olisi ehkä 13, mutta tänäänkin yhteen oli ahdettu yli 20 henkilöä. Jouduttiin seisomaan ja katto oli niin matalalla, että oli pakko olla selkä ihan kyyryssä. Bussin ovikin mahtu just ja just kiinni ja rahastaja roikku puoliks ikkunasta ulos. Ja hiki kyllä virtas ku ulkona 30 astetta ja lähes pilvetön taivas. Matka daladalalla maksaa kuitenkin vaan 300 shillinkiä eli 15 senttiä eli halvemmaks se tulee kun taksi jolla sama matka ehkä 5000 shillinkiä (n. 2,5 euroa). 

Perjantaina oltiin sitten tutustumassa paikalliseen yöelämään. Ensiks hengailtiin täällä talon kuistilla ja juotiin paikallisia bissejä Kilimanjaroa ja Serengetiä sekä paikallista siideriä Savannaa. Lähettiin sitten kyydillä läheiselle ulkoilmaklubille Glacieriin. Paikka on länsimaalaisten suosiossa, mutta kyllä siellä paikallisiakin paljon oli. Hienointa oli ehdottomasti aivan törkeen upee tähtitaivas! Alueella oli myös myyntikoju, jossa edustettiinkin oikein hyvin ;) Lähettiin vielä myöhemmin jatkamaan kaupungin toisella puolella olevaan La Ligaan, joka on enemmän klubityyppinen. Oli kyllä hikinen paikka ja enemmän paikallisia. Tosi hauska ilta kokonaisuudessan ja aivan eri meininki kun Suomessa. Paikallisiinkin ollaan päästy tutustumaan ja mukava että pääsee hengaamaan muidenkin kuin suomalaisten kanssa. Tähän mennessä reissu ollut jo niin mielenkiintoinen, että tulee varmasti olemaan aikamoinen kolmen kuukauden seikkailu!

Lähikauppa Woodland Shoppers

Kaikkien ostoksia, paitsi Annin, joka ei onnistunut ostotapahtumassaan :D

Moskiittoverkkokotelot

Pyykillä takapihalla

Kotikatumme. Suurin osa katujen tiekylteistä Coca-Colan sponsoroimia.

Vaaleat neidit sunnuntaikävelyllä

-  Ama

MAMBO!

Terveiset täältä Shanty Townista! Ensimmäiset päivät ovat menneet verkkaisesti kaupunkiin ja kieleen tutustuen. Täällä kaikki tapahtuu Afrikan tahtiin, eli hitaasti. Nytkin odottelemme päivän kielikurssin alkua, sillä opettajamme Beatrice lähti tunti sitten kauppaan ja sanoi palaavansa pian :D  

Asumme täällä Moshissa melko hyvällä alueella, meidänkin talomme piha on aidattu, mutta silti edes kotikadulla ei ole pimeän tultua turvallista liikkua kävellen. Kotikatu on pitkä, ja sen toisessa päässä on jo nähtävissä perinteisempää afrikkailaista kaupunkiasutusta. Täällä TVL-talolla on pihassa kotieläiminä kanoja, kukkoja, riutunut aasi, kolme vahtikoiraa ja ainakin kaksi kilpikonnaa! Tien toisella puolella on kanala Mama Kuku, josta kuuluu nukkumista hankaloittavaa kaakatusta.Aamuisin huoneemme ikkunasta näkyy Kilimanjaro, mutta päivisin se on pilvien peitossa. 

TVL-talo portilta kuvattuna

Vahtikoiria

Takapihan kanala. Kuvassa ei näy, mutta kanoja ja kukkoja on oikeasti paljon.

Laiha aasi

Mama Kuku

Yksi kilpikonnista

Talolla hyörii monenlaista väkeä. Meillä on puutarhuri Andrew, yövartija Babu, kolme dadaa sekä tuutorit Beatrice ja Eva. Täällä vierailee myös muuta sekalaista sakkia, mutta kai he ovat henkilökunnan tuttuja. Dadat tekee meille aamiaisen ja kaksi lämmintä ruokaa päivässä. Olemme saaneet maistella jo monenlaisia afrikkalaisia makuja, kuten maissipuuroa papukastikkeen kera sekä ruokabanaania lihan kaverina. Ruokabanaanista oli vähän ennakkoluuloja, mutta se maistuikin ihan perunalle! 

Pari kertaa ollaan jo käyty tutustumassa Moshin keskustaan. Jo ensimmäisenä iltana aiemmin tulleet TVL-talon asukit veivät meidät parille Makumba-nimiseen baariin parille oluelle :) Kaupungilla on päivisinkin hurjasti paikallisia hengailemassa. Työnteko täällä näyttää olevan melko leppoisaa ja aikaa keskusteluille tuttujen kanssa on aina. Kävimme Beatricen kanssa katsastamassa muun muassa paikallisen torin ja bussiaseman!

Huomenna on tarkoitus aloittaa työt päiväkodissa ja lastenvankilassa. Odotamme sitä innolla, mutta myös jännittyneinä!

Mount Kili

Terveisin Nelly, Anni, Amanda ja Petra :)

Seikkailu on alkanut!

Terveisiä täältä Istanbulista, Turkista! 

Odotellaan jatkolentoa Kilimanjaron lentokentälle, jonka pitäisi reilun tunnin päästä lähteä. Perillä meidän pitäisi olla 3.20 yöllä ja siitä se kolmen kuukauden seikkailu sitten alkaa :)

Alkumatka sujui hyvin, lennetään Turkish Airlinesilla molemmat lennot ja aivan loistavat ruoat oli ekalla lennolla. Plussapisteitä Turkish Airlines saa myös siitä, että kaikki juomat olivat lennolla ilmaisia! 

Lentokentällä läheisten hyvästelyt sujuivat suht rauhallisesti, ja vaikka kova ikävä varmasti tulee, kolme kuukautta on sen verran lyhyt aika ihmiselämässä, että eiköhän jokainen sen kestä :)

Päivitellään blogia taas sitten, kun ollaan päästy Moshiin perille ja saatu ensimmäinen kosketus tansanialaiseen elämään ja kulttuuriin!

Terkuin,

Petra
Nelly
Anni
Amanda

Lähtövalmisteluja

Hei vaan kaikille minunkin puolestani :) Ajattelin näin sunnuntain ratoksi itsekin aloittaa viimein tämän blogin päivittelyn.

Tosiaan, viikon kuluttua voi olla jo jännät paikat. Lähtöpäivä 14.1 lähenee, mutta en jostain syystä vieläkään käsitä sitä että olen oikeasti lähdössä kolmeksi kuukaudeksi pois! Ihan käsittämättömän suuri elämänmuutos tämä tulee olemaan; ihmettelen vieläkin että olen uskaltanut hakea koko vaihtoon! :D Olen aina ollut sellainen ihminen, joka ei tykkää muutoksista ja viihtyy kotona, mutta tämä on kyllä jotain aivan muuta! Mutta ehkä se on  ihan hyvä jossain vaiheessa elämää ottaa tällainenkin askel, jossa joutuu olemaan erossa läheisistä ja käydä katsomassa maailmaa vähän toiselta kantilta. Varmasti osaan matkan jälkeen arvostaa rakasta Nikoani, ystäviäni, perhettäni sekä kotimaatani ihan uudella tavalla.

Hirveästi on täytynyt tehdä erilaisia hankintoja sekä hoitaa monia asioita, mutta silti on vielä monenlaista hankittavaa. Ainakin vakuutustoimistossa täytyy vielä käydä varmistamassa juttuja matkavakuutuksesta ja täyttämässä lomake pidennettyä vakuutusaikaa varten. On kyllä aikamoista pakata näin pitkää matkaa varten. Niin paljon on tavaraa ja tuotteita, joita ei normaalisti käytä tai tarvitse lomamatkoille ostaa, mutta mitkä tällä kertaa ovat välttämättömiä. Onneksi netistä löytyy paljon hyvää tietoa mitä kannattaa ottaa mukaan ja muutamat tututkin ovat ystävällisesti meille kertoilleet omista kokemuksistaan!

Tässä on jotain apteekki- ja hygieniatarvikkeita, joita otan mukaan. Mukana muun muassa kosteuspyyhkeitä, käsidesiä kaksi pulloa, hyttyskarkotetta, kuivashampoo retkiä varten, maitohappotabletteja, ripulilääkettä jne.

Matkan vuoksi hankitut uudet sandaalit ja sanakirja! Kaivoin myös ikivanhat aurinkolasit laatikon pohjalta, mitkä voin jättää Tansaniaan :)

Pikkusiskolta joululahjaksi saatu aurinkosuojavoide :) En ainakaan pala ensimmäisinä päivinä kun on hyvä suojakerroin.

 

Kirja, jonka eräs tuttava antoi luettavaksi. Paljon on tietoa Tansanian luonnosta ja eläimistä. Vähän olen tätä jo selaillut, tulevalla viikolla varmaan pitäisi katsella vielä lisää.

 

 

 

 

 

Äidin luota löysin vaatekaapista tällaisen hameen, jonka joku on joskus minulle lahjoittanut.. Pitkä ja ohut hame on varmasti hyvä lisä matkavaatevarastooni! Kuvassa näkyy myös uusi kamera, jonka ostin. Täytyyhän reissusta saada hyviä kuvia:)

Tässä varmaan tarpeeksi tällä kertaa! Ensi viikosta tulee varmasti kiireinen viimeisiä lähtövalmisteluja hoitaessa, mutta ei se mitään, kunhan kaikki tarvittava saadaan mukaan :)

-Nelly